Lars Holmström: SE MITÄ EI OLE NÄHTY, EI OLE MEILLE OLEMASSA

Japanilainen kirjailija Junichiro Tanizaki pohtii teoksessaan Varjojen ylistys näkyvää tai verhottua kauneutta. Hän kirjoittaa:”Se mitä emme voi nähdä, ei meille ole olemassa.” Tanizakille valoa pehmentävillä ja ääriviivoja sulattavilla varjoilla on oma erikoislaatunsa. Ne sallivat varjoon jäävän pysyä siellä ja säilyttävän itsessään olevan kauneuden.

Taideteoksella on kätketty, omalla tavallan varjoon olemuksensa, joka on hyväksyttävä sellaisenaan. Teoksen tekijän intentiot ja vastaanottajan odotukset eivät välttämättä kohtaa, jos ollenkaan. Se ei ole edes tärkeää, jos kiistetään tanizakilaisittain näkymättöman olemassaolo.

Taidetoksen tyhjentäminen merkityksestään, sisällöstään ja suhteestaan niin taiteen traditioon kuin yhteiskunnalliseen olemiseensa on vaikeaa. Kaiken yhteys kaikkeen huutaa paljastamaan nämä yhteydet. Kuitenkin jokaisessa teoksessa on se, mitä ei nähdä, joka siis ei ole meille olemassa ennen kuin se meille ojennetaan tulkintoina, analyyseinä ja teoreettisina lauseina.

Lars Holmström tunnetaan johdonmukaisena serigraafikkona, jonka ilmaisun tunnettuus on vakiintunut. Hänelle digitaalitekniikka ja uudet kuvankäsittelymahdollisuudet ovat avanneet uuden ulottuvuuden grafiikan tekemiseen. Hän nimeää uudet teoksensa digitaaligrafiaksi. Teoksissaan hän käyttänyt eri grafiikkaohjelmia ja kolmea eri menetelmää. Konstruktiiviset teokset jatkavat hänen serigrafioidensa linjaa. Tällä hetkellä hänelle kiinnostavimmat mahdollisuudet tarjoavat synteettiset menetelmät: originaalien ja valokuvien yhdistäminen. Ne avaavat parhaat keinot ilmaista erilaisia visuaalisia tavoitteita.

Ritualis G -sarjaan kuuluvat teokset havainnollistavat, miten rikas lopputulos ratkaisulla saavutetaan. Jokaisen teoksen lähtökohta on olut arkinen, fyysinen kappale, jonka hän on skannannut ja vienyt tietokoneelle kuin leikkauspöydälle. Hän on ottanut kirurgin roolin aineksiaan työstäessään. Viillot ja välineet ovat harkittuja ja lopputulos yllättävä esteettisyydessään. Keskittyneelle katsojalle avautuu kiehtovia syvyysulottuvuuksia.

Digitaaligrafiateokset näyttävät loogiselta jatkolta hänen tiukasti geometrisiin muotoihin sidotussa serigrafiavaiheessaan. Teokset asettavat katsojan koetukselle, vastaanottajan stereonäköä testataan, siis sitä, millaisena hän teoksen näkee. Juuri näissä teoksissa Tanizakin lause todentuu: mitä emme näe, sitä ei ole olemassa. - Mutta entä sitten, kun katsoja löytääkin sen, mitä ei ole? Syntyy aito heureka-elämys, juuri se, joka osoittaa taiteen syvän, mielihyvää tuottavan voiman.

Maila-Katriina Tuominen
(lyhennetty kirjoituksesta v. 2009)

Lars Holmström: THE UNSEEN FOR US DOES NOT EXIST

In his essay In Praise of Shadows Japanese author Junichiro Tanizaki contemplates visible and shrouded beauty. He writes: ”The unseen for us does not exist.”

For Tanizaki shadows that dim the light and blur the contours have their own special quality. They allow the ones in the shadow to remain there and retain their inherent beauty. An artwork contains a hidden quality, an essence withdrawn in shadows, and it must be accepted as such. The intentions of an artist do not necessarily, if ever, meet with the expectations of a viewer. It is not even important, if we deny the existence of the invisible, as Tanizaki does.

It is difficult to empty an artwork of its meaning and contents, its position and relation to the traditions of art as well as to its social existence. Everything being connected to everything else calls for the exposure of all these connections. Nevertheless, each artwork contains the unseen, which does not exist for us, unless it is handed to us in interpretations, analyses and theoretic concepts.

Lars Holmström is known as a consistent serigrapher with a clearly recognizable expression. Digital technology and new means of image processing have opened new dimensions for him to do his graphic work. He has named his recent prints digital graphis. In his works he has used various graphics programs and three different methods. Constructivist works follow the line of his seregraphies. At the moment, synthetic methods combining originals and photographs offer him the most interesting options. They open up the best means of expressing various visual goals.

The Ritual G -series domonstrate how rich is the outcome achieved by this method. The starting point of each work has been a commonplace object, which has been scanned onto a computer screen, a kind of an operating table. He has played the part of a surgeon and cultivated his materials further. Tools and incisions are carefully deliberated and the result is surprisingly aesthetic. The Ritual G -series open up fascinating depth dimensions for a focused viewer.

The digital graphis appear to to be a logical follow-up for his strictly geometric serigraphies. Forms can emerge towards the viewer or to recede into the background. The works test the recipient´s stereoscopic vision, the very image how the work is perceived. With these particular works Tanizaki´s sentence becomes true: the unseen for us does not exist. - But supposing the viewer actually sees what does not exist? It results in a genuine heureka experience, the one that reveals the deep, gratifying force of the art itself.

Maila-Katriina Tuominen, 2009
(abridged edition)