Alf Björk
20.10. – 7.11.2010

Temperamaalauksia / Temperamålningar

Tiedote / Pressmeddelande

Maalauksia, jotka houkuttelevat esiin uinuvia mahdollisuuksia

Suurin osa Alf Björkin taiteesta liittyy aikaan, muistiin ja tilaan. Hän lisää kuvissaan koko ajan jotain johonkin jo olevaan. Hänen maalauksissaan nykyisyys rakentuu kerros kerrokselta, mutta todellinen yhteys johonkin uuteen paljastuu oikeastaan kerrosten raoista ja aukoista Alf Björk ei suoranaisesti kuvaa mitään, vaan tärkeää on maalaamalla houkutella esiin uinuvia mahdollisuuksia; avata päätähuimaavia ovia pikkutarkasti mitatun ja tutun keskelle.

Alf Björkin maalauksissa on rauhallista ja korutonta säteilyä, mutta pinnan alla on aavistettavissa voimakasta ja hermostunutta sykettä. Sinne on ahdettu erilaisia olemassaolon tiloja, eräänlaisina ihmisen ihomaiseman kerrostumina – ja kaikessa on aavistettavissa eri aikakausien jälkiä. Jokaisella yksittäisellä, jossain näkyvällä ilmaisulla onkin yhteinen kaikupohja.

Kun Alf Björkin maalauksia katselee, tajuaa, että yhteys johonkin paljon suurempaan on silmiemme edessä. Hänen tilasommitelmansa pohjautuvat alunperin arkkitehtonisesti suuremmoisiin rakennuksiin. Usein ovat kyseessä antiikin rakennukset tarkkoine mittasuhteineen, ristiholveineen ja kupoleineen, mutta jotka nyt - ihmisen ja ajan vaikutuksesta – ovat saaneet uuden koloristisen patinan. Myös Alf Björkin maalauksissa tulee vähitellen näkyviin uusia teitä ja mahdollisuuksia, vaikka ensivaikutelma tuntuisikin staattiselta ja laskelmoidulta.

MÅLNINGAR, SOM FRAMKALLAR SLUMRANDE MÖJLIGHETER

Det mesta i Alf Björks bildvärld kretsar kring tiden, minnet och rummet. I hans bilder läggs det hela tiden någonting till något annat. I lager på lager bygger han upp sin nutida värld – men samtidigt är det i gliporna och öppningarna som de verkligt nya sammanhangen uppstår. Alf Björk återger inte det omedelbara utan mer framkallar han de slumrande möjligheterna; öppnar de hisnande gläntorna mitt inne i det minutiöst uppmättä och välkända.

Hans målningar har en stillsam och avskalad utstrålning, men under ytan anar vi en betydligt häftigare och nervigare puls. Här stängs olika existentiella tillstånd, skiktade samman till ett slags mänskligt hudlandskap – och överallt anar vi spåren från de olika tidslagren. Varje individuellt uttryck visar sig någonstans ha en allmängiltig klangbotten.

När vi ställs inför Alf Björks bilder förstår vi det vi egentligen ser alltid är delar av ett betydligt större sammanhang. Hans rumsbildningar är från början arkitektoniskt storslagna byggnadsverk. Inte sällän rör det sig om antika byggnader, med sina noggrant uppmättä kryssvalv och kupoler, men som nu – genom människans och tidens beröringar – ges en ny, koloristisk patina. Bilderna bildar gradvis nya vägar och möjligheter, synliga mitt inne i det som vi först betraktade som statiskt och uppmätt.