Hannu Gebhard : 1954-2004 In Memoriam
5.1. - 23.1.2011

Maalauksia Målningar

Tiedote / Pressmeddelande

Hannu Gebhard, van Goghin näköinen mies

Hannu Gebhard suhtautui täysin, ehdottoman intohimoisesti maalaamiseen. Hän jaksoi tehdä yhtä maalausta vaikka vuoden, kunnes se oli juuri sellainen kuin hän itse sen halusi. Melkoinen taakka, varsinkin kun sattumalla oli aina osuutensa lopputulokseen.

Hän levitti väriä kankaalle, pesi sen pois, lisäsi, pesi sen pois, lisäsi, pesi, antoi välillä kuivua ja pesi taas, lisäsi väriä, käänteli, valutteli ja väänteli. Ihan ohuelta näyttävässä maalauksessa saattoi olla kymmeniä huolellisesti mietittyjä kerroksia. Vuosienkin jälkeen hänen maalauksissaan avautuu, löytyy yhä uusia ulottuvuuksia, ovathan ne aina myös osa tekijänsä sielunmaisemaa, osa niitä teoksen syntyaikojen tunnetiloja, jotka saattoivat vaihdella synkästä aurinkoiseen ja taas takaisin monta kertaa.

Hannu Gebhard ei koskaan halunnut tehdä mitään muuta kuin maalata. Hän maalasi loppuun asti, näkönsä miltei menettäneenä, mutta kuitenkin. Hän maalasi, koska eli maalatakseen, vaikka ei saanut maalata elääkseen, vaan joutui monen lahjakkaan maalarin tavoin hakeutumaan muihin töihin henkensä pitimiksi.

Hannu oli värien mestari, akvarellien taitaja. Hän teki kaunista ja hyvää. Hänen mielestään taiteilijan tehtävänä ei ollut asettaa katsojaa terapeutin asemaan räväyttämällä neuroosinsa ja traumansa katsojan silmille, vaan lisätä hyvän määrää maailmassa.

Afrikka oli Hannun suuri rakkaus. Ensimmäinen Afrikan matka 1980-luvun puolivälissä muutti hänen elämänsä ja tapansa katsoa maailmaa. Hän rakensi Gambiaan talon, yritti järjestää paikallisille työtä perustamalla baarin ja toimimalla sen eksoottisena dj:nä. Länsimainen angsti tuntui ahdistavalta, ja Hannu jaksoikin aina ihmetellä, miten afrikkalaiset, joilla ei ole mitään, jaksavat olla niin aurinkoisia ja ystävällisiä.

Vapaan taidekoulun kasvattina Hannuun vaikuttivat suuresti Josef Albers, Mark Rothko, Jackson Pollock sekä William Turner. Vincent van Gogh tietysti myös, vaikka sitä Hannu ei myöntänyt, sillä ulkonäöltään hän oli kuin van Goghin kaksoisveli. Yhdennäköisyys joihinkin van Goghin omakuviin, mistä monet ystävät huomauttelivat, oli aivan hämmästyttävä –
vaivaantumiseen asti.

Elisa Gebhard
Kirsi Niemistö-Smedberg

**

Hannu Gebhard, mannen, som liknade Vincent van Gogh

Hannu Gebhard hade ett helt och ovillkorligt passionerande förhållande till måleriet. Han orkade arbeta med en målning till ett år, ända tills han hade nått just det intryck han ville. En betydande börda, särskilt när slumpen hade alltid något att göra
med resultatet.

Han bredde färg på duk, tvättäde av, ökade färg, tvättäde av, ökade, tvättäde, lät torka och tvättäde igen, ökade färg, vände, vred, lät rinna.
Målningen, som såg tunn ut, kunde innehålla tiotals av omsorgsfullt funderade lager. Ända till efter åren öppnar sig nya dimensioner i hans målningar, dimensioner, som är ju del av konstnärens dåvarande själsligt landskap, som kunde växla från dyster till solig ock tillbaka igen.

Hannu Gebhard ville aldrig göra något annat än måla. Han målade ända till slutet, han hade förlorat sin syn, men i alla fall. Han målade, därför att han levde för att måla, ändå han inte kunde måla för att leva, utan var tvungen, såsom många begåvade konstnärer, söka sig till andra jobb för att klara sig.

Hannu var mästare i färger, virtuos i akvareller. Han gjorde vackert och gott. Hans åsikt om konstnärens uppgift var att inte placera åskådaren in i terapeutens position med att spärra upp sina neuroser och trauma till åskådarens ögon, utan att öka antalet av godheten i världen.

Afrika var Hannus stora kärlek. Den första resan till Afrika i mitten av 1980-talet ändrade hans liv och van att betrakta världen. Han byggde ett hus i Gambia, försökte organisera jobb till de lokala människor med att grunda ett bar, där han var verksam som en eksotisk dj. Den västerländska ångesten kände stramande, och Hannu förundrade hela tiden, hur afrikaner, som ingenting har, orkar vara så soliga och vänliga.

Utbildad vid Fria Konstskolan särskilt Josef Albers, Mark Rothko, Jackson Pollock samt William Turner påverkade Hannu. Vincent van Gogh naturligtvis också, men det medgav Hannu inte, därför att han liknade van Gogh som en tvilling bror. Likheten till några van Goghs självporträtt - varav många vänner påpekade, var aldeles överraskande – och besvärlig.

Elisa Gebhard, dottern
Kirsi Niemistö-Smedberg

Curriculum vitae