Tiedote
Suurin osa näyttelyni töistä on syntynyt heinäkuussa 2008 tekemäni Kioton-matkan jälkeen. Sitä ennen olin kuitenkin jo nähnyt japanilaisen liikennekartan (junan reittikartan?) ja kulkenut silmilläni sen pysäkkejä. Ja jo ennen sitä olin tutustunut Rooman keisari Hadrianukseen (76-138 jKr.) Marguerite Yourcenarin /Hadrianuksen muistelmien/ kautta, etsinyt tähtitaivaalta Antinoosin mukaan nimettyä tähteä ja lukenut Hadrianuksen kuolinvuoteellaan kirjoittaman runon /Animula vagula blandula…./
Keisarin runo yhdistyi mielessäni japanilaiseen lauseeseen /Kuin nuoli kiitää aika,/ ja yhdessä junakartan kanssa ne muodostivat uuden kartan.
Kiotossa pyysin vanhaa kalligrafia piirtämään minulle rakkautta merkitsevän kirjoitusmerkin. Myöhemmin löysin paperikaupasta rakkaus- ja kilpikonna –leimasimet. Ne kaksi sopivat hyvin yhteen.
Sanjusangendon temppelissä nostin laatikosta ennustuslapun. - Ei hyvää muttei pahaakaan, sanoi lappu. Minulle se kelpasi hyvin. Ennustuksen yksityiskohdat olivat monitulkintaisia, viimeinen kohta kuitenkin ehdoton: Kadonnutta esinettä ei löytyisi. Mennyttä ei saa enää takaisin.
-Tytti Götsch-
Kiitän Suomen Kulttuurirahaston Päijät-Hämeen maakuntarahastoa ja KAUNO ry:tä työskentelyni tukemisesta vuonna 2008.
ARTIKKELIT: