ÁINE IVERS - Maalauksia Målningar Recent works

14.11.2007 - 2.12.2007

PAPERILLE…

”Paperille piirretystä kuvasta heijastuu koko työmenetelmä. Työmenetelmällä tarkoitan yksinkertaisesti sitä että, panen kynän paperille, piirrän kaarevan viivan oikealle ja sitten otan kynän pois…On mielenkiintoista nähdä, kuinka aivojen tekemät päätökset ovat yhdistyneenä välittömästi nähtävissä paperilla viivana, piirtona ja muotona, hämmästyttävän selkeänä rakenteena.. Tällainen piirustus tuntuu kuvastavan jotain alitajunnan todellisesta olemuksesta.”

Mark Manders *

NEUVOTTELUA PAPERIN KANSSA. TUTKIMUKSIA PANIIKISTA

Minulle työskentely paperin ja kynän kanssa on neuvotteluprosessi. Myös tuntoaisti on vahvasti läsnä, kun käden alla on paperiarkki, Paperi imee väripigmentin ja veden itseensä; mikä on fysiikan lakien mukainen mikroskooppinen osmoosi-ilmiö, johon alan vastata ja jota pyrin kontrolloimaan. Joudun neuvottelemaan paperin rakenteen kanssa jokaisesta merkistä, jonka haluan tehdä. Jokaisesta, minuutin kestävästä yksityiskohdastakin pitää tehdä sopimus. Joskus piirtäessäni huijaan paperia, joskus antaudun sille kokonaan. Työskentelyn aikana käymme intiimiä keskustelua – paperiarkki ja minä. Työprosessi tuo esiin kysymyksiä heikkoudesta, peloista ja luottamuksesta. Luotanko itseeni, onko minulla tarpeeksi uskoa siihen mitä olen piirtämässä? Luotanko siihen, että paperi ja siihen tuleva jälki vievät minua lähemmäksi sitä mitä haluan tutkia. Tutkin nimittäin heikkouksia, varsinkin niitä joita löydän itsestäni. Minusta on vaarallista, että heikkouksia vieroksutaan ja ne tehdään häpeällisiksi; eihän niitä silloin voi tutkia eikä ymmärtää.

Heikkouksien tutkiminen on polku kohti mieltä. Kuinka kuvata paniikkia, Joka on vallannut mielen? Kuinka paniikin voi mielessä tuoda esiin, kun se muuttaa koko kommunikoinnin ilmapiirin, aiheuttaa värinöitä ja sepittää tilanteita. Olet kuin mustassa aukossa, kun yöllä, jonkun melun herättämänä et hetkeen tiedä missä olet, mikä vuosi nyt on ja kuinka sänkysi on tummassa yössä, tyhjässä tilassa. Kuinka nopeasti mieli kiirehtiikään orientoitumaan ja täyttämään aukkoa tiedoilla ja tosiasioilla. Viime aikoina olen joutunut tämän mielen aukon pauloihin; olen pyrkinyt viipymään siinä aukossa ainakin hetken - viipymään siinä paniikin hetkellisen muistinmenetyksen ja mielen orientoitumiskamppailun välitilassa.

Joissakin piirustuksissani olen täyttänyt tuon mustan aukon tarkoitushakuisesti. Toisissa taas, olen tyhjentänyt tilan havaitakseni mahdollisen piilevän säännönmukaisuuden. Ihmismielen ja ympäröivän maailman välillä on – milloin yhdistävä, milloin erottava psyyken muovaama side. Se on samanlainen tiedostamaton side, joka yhdistää suuria lihaksia ja sydäntä ja keuhkoja; side joka lakkaamatta perehdyttää ihmismieltä maailmaan ja maailmaa mieleen.

Näissä piirustuksissani tutkin sitä, kuinka esittää tätä ihmismielen aukkoa ja aukon ylittävää sidettä, joka on kuin silta aukon yli.

22.10.2007

Áine Ivers

*Mark Manders: ”On surullista, että tunnumme tarkkailevan maailmaa ikään kuin kalvon läpi”. (27.3.2002 / 19.9.2007)

WORKING ON PAPER

”Drawing is a projection in which thought processes can be read. By thought processes, I mean, in simple terms: I put my pencil to the paper, make a curve to the right, and then take my pencil away…

I think it´s interesting that the decisions you make in your brain have immediate repercussions on paper in form of lines and scratches that, together, form a staggeringly precise construction….

This drawing seems to me to portray the essence of consciousness.”

Mark Manders *

For me, working on paper is a process of negotiation. The paper sheet under the drawer´s hand is a tactile presence. The paper pulls pigment and water into its fabric, performing a microscopic action, bound by the physical laws of osmosis. I begin a process of responding to, and controlling this micro-action. I must negotiate with the grain of the paper the mark I wish to make. Minute details are made trough treaty or agreement. Decisions on mark-making may involve a betrayal of the paper or, sometimes total surrender to it. When drawing, I am in intimate dialogue with the paper sheet. The process brings up questions about weaknesses, fear and trust. Do I trust myself and have faith in what I am drawing? Do I trust the paper and graphite to bring me nearer to what I wish to explore? I explore weaknesses, primarily those I find in myself. I find it dangerous that weakness is too often shunned and made shameful; when shunned, it cannot be explored or understood.

An exploration of weakness is a path into the mind. How can panic, as it passes through the mind, be represented? How is it presented in the mind as it translates outwards into spaces of communication, creating ripples, inventing situations? It is in the gap, when you wake up in the night, perhaps disturbed by a noise, and for a moment do not know where you are, what year it is, or how the bed you lie in is placed within the architecture of the night-filled placeless room. The mind tries to rush in and fill the gap with facts, to orientate the lost self. Lately, I have become intrigued with the expanse of space that this gap creates in the mind, and wish to dwell in it for a while. For there, in momentary amnesia, panic becomes thoughtless only when the mind struggles to re-orientate.

In some drawings, I have filled this gap with objects and representations. In others, I have emptied out the space again, in order to look at the template that lies there. There is a physic loop between the mind and the world, transporting the self back and forth over the gap that separates them. It is an involuntary loop, not unlike the great muscles of the heart or lungs; it constantly pumps the self in and out, orientating it in the world and in the mind. In these drawings I explore how to represent that loop, and the gap it beats to bridge.

22.10.2007

Áine Ivers

* Mark Manders: ” it is disappointing that we seem to observe the world as trough a membrane.”

Brain Patterns / Kuinka ajatuksen voi piirtää?

Áine Ivers presents a series of nine drawings as part of this exhibition. The series is called Brain Patterns and approaches the concept of what happens when we endlessly think and re-think. The drawings are executed on heavy paper discovered by the artist. Textile-dye, ink, oil and charcoal are used minimally to form a concentrated atmospheric representation of what happens when you attempt to suspend thoughts that are relentless.

By agreeing to sit for herself Áine Ivers penetrates her own thought patterns by making them visual. In this instance the sitter is complicit with the portrait artist to be unmasked, naked and drawn in moments of self-reflection. In several of the series a figure, bearing only an edgy familiarity to the artist stares out at us. Just as we all can be caught in thought, the artist herself seems not quite there even in her own paintings. The landscapes likewise have an illusory quality. The figures and landscapes are as elusive as the thoughts the artist is attempting to capture. How else could seaweed from the western coast of Ireland be included in a lake -scape depicting the eastern border of Finland except but in the mind. By giving a physical texture to thoughts an anomaly emerges…how can you draw a thought? Yet it is in the attempt to render thought that our unconscious can emerge in its magnitude. By breaking the cycle of contemplation, a multi-layered, delicate and indistinct series of drawings are set down repeatedly as intrigue. The paper yields itself to be drawn upon, painted, shaded and becomes the bearer of the internal being.

Drawing is constructed from lines. By deliberately working amongst and with these lines Áine Ivers allows private and pensive intensities of her own to be exposed. Her thoughts are passing and could be thought of as troubled and weak but it is this process of thinking them and then welcoming them onto paper and giving them a visual language that is a risky acknowledgement of the fact that they have an importance, even in our day to day existence. These thoughts will inevitably come back again, either exactly the same or with a little tweak here or there but because they have been given an alternate language perhaps they can be understood and processed in a more merciful setting.

Jennie Guy

Jennie Guy is a writer and curator based in Dublin.