ANNA KIRSTINÄ

17.11.2004 - 5.12.2004

Anna Kirstinä on luonut maalauksia, jotka pohtivat ihmisenä olemista. Pienikokoisen kuvan voi ottaa syliinsä ja sen voi asettaa kädenmitan päähän. Kädessä maalauksen kolmiulotteisuus paljastuu, se muuttuu esineeksi. Anna Kirstinän maalaukset voi siis ymmärtää kolmiulotteisina esineinä, osana todellista, käsin koskettamaa maailmaa.

Maalaukset ovat kauniita ja rohkeita. Mistä syntyy kuvien kauneus? Ihminen tarvitsee lempeyttä ja vuorovaikutusta tullakseen kauniiksi. Nämä perimmäiset asiat ovat yksinkertaisia ja selkeitä, suolaa ja vettä. Ymmärrän maalauksissa käytettyjen värien puhtauden tällaisena kauneutena.

Kirstinä on toistanut yhdenkokoisia neliöitä taulupohjina, yksinkertaistanut valitsemansa muodot ja hahmot ja käyttänyt niitä sommitelmissaan säästeliäästi. Pelkistäessään taiteilija on ollut rohkea. Hän on tehnyt päätöksen siitä, että luottaa katsojan kykyyn havaita olennainen ja ajatella ilman holhousta. Taiteilija ei yksinkertaista katsojaa, vaan nostaa tämän vuorovaikutukseen kanssaan. – Prinssi kesytti tuoksuvan kukan, ainoastaan sydämellä näkee hyvin.

Tampereella 5.1.2004
Tiina Lamminen, TaM