LEPPÄNEN, TIINA - Maalauksia Målningar Paintings
28.1.2009 - 15.2.2009

Tiedote

VEDEN PINNALLA KUULTAVAT KUVAT

KUIN RAKASTAVAISET

Minulla on sinulle
paljon kerrottavaa
siitä
miten muste ja vesi
liikkuvat yhdessä

kuin rakastavaiset
toisiinsa kietoutuen

muste hyväilee veden muotoja
vesi vapauttaa musteen

saat virrata, liukua
saat löytää itsesi
tässä
vapaana
virtaavassa voimassa

-Tiina Leppänen 2007-

Tiina Leppäsen aiempien maalausten aiheena esiintyy tummavetisen lammen rannalle polvistunut naishahmo. Tätä aihetta Tiina Leppänen on hartaasti vaalinut. Se juontaa juurensa suomalaisessa luonnossa, metsien ja järvien hallitsemassa maisemassa vietettyyn lapsuuteen. Syvän, pimeän lammen hahmo on pysynyt tärkeänä aiheena Edinburghissa, Skotlannissa vietetyistä vuosista huolimatta. Tiina Leppänen alkoi 1990-luvun loppupuolella käyttää maalauksissaan pääasiassa vesiväriä, siksi myös lammen hahmo sai silloin sekä kirjaimellisesti että kuvaannollisesti soljuvamman muodon.

Galleria BE´19:n näyttelyssä on esillä tussimaalausten sarja, joka ensisilmäyksellä saattaa näyttää täysin abstraktilta viittaamatta mihinkään muuhun kuin käytettyyn materiaaliin. Taiteilija kuvaakin musteelle ja vedelle antautumisena sitä hienovaraista maalauspinnan käsittelyä, jossa hän ”rohkaisee” musteen ja veden liikettä paperilla.

Tiina Leppänen kertoi jonkun huomauttaneen hänen usein, lähes pakonomaisesti toistavan teoksissaan samoja aiheita. – Näinhän kuitenkin useimmat taiteilijat tekevät, ja harvat puolestaan ymmärtävät taiteilijoiden jatkuvaa sommittelullista ongelmakamppailua. Oli kyseessä sitten Pyhän Mikaelin taistelu lohikäärmettä vastaan, rivi pölyisiä pulloja tai nainen polvistuneena lammen rannalle, taiteilijat toistavat aiheitaan yhä uudelleen, usein äärettömän pienin variaatioin, koska jokin sisäinen pakko ajaa heitä. Ulkopuolisesta nämä kuvat voivat vaikuttaa samankaltaisilta, mutta taiteilijat tietävät jokaisen uuden variaation poikkeavan edellisestä.

Näyttelyn työt, äärimmäisen läpikuultavat tussimaalaukset, eivät ole ilmestyneet tyhjästä. Niiden juuretjohtavat lammen rannan hahmoon. Pimeys, johon hahmo katsoi, muuttui myöhemmin Jerusalemin hautakammion oviaukoksi, talon oviaukoksi. Sen jälkeen itse talohahmosta tuli tärkeä rakenne teoksiin, ensin yhtenä ääriviivana, sitten sarjoina. Ensin talo ja ovi, sitten yksinkertainen lapsenomainen talorakenne alkoi ilmestyä ryhminä, sarjoina, läpikuultavina akvarelleina, joissa muste muodosti viivarakenteen, jokainen talo ikään kuin ikkunan läpi nähtynä.

Sitten ikkunoista itsestään alkoi syntyä sarjoja. Ajan kuluessa vesivärin ja musteen käyttö vapautui entistä rennommaksi, kunnes lopulta ikkuna-aukko - lampi, johon katsomme - tuli itse aiheeksi, edelleen sarjamaisesti käsiteltynä. Lopulta tuli päivä, jolloin taiteilija uskalsi antaa itse välineen, musteen ja veden vallata koko kuva-alan. Näin syntyivät nämä kirkkaan läpikuultavat, voimakkaat, näennäisesti valloilleen päässeet, mutta kuitenkin täydellisesti hallitut lammet ja suvannot, jotka hallitsevat näiden uusien maalausten pintaa.