Kati Parvia
18.8. – 5.9.2010

Maalauksia Målningar

Tiedote

MERKINTÖJA / INSKRIVET I MINNET

Jokin salainen ja kätketty alkoi hakea muotoa töissäni. Merkit pyrkivät esille toistensa takaa ja lomitse, muistin kerrostumiin jääneet merkinnät alkoivat nousta tietoisuuteen.

Puhun kuvissani yksilön muistista, oman elämän päiväkirjoista, ja samalla ihmiskunnan muistista, joka on kuin ikivanha pergamentti. Sen kirjoitusten alta paljastuu yhä vanhempia kerrostumia, yhä syvemmälle menneisyyteen kätkeytyvää yhteistä tietoa.

Muisti paljastaa, mutta se on myös armelias. Miten ihminen voisi muuten kestää sen kaiken, minkä tiedämme joka päivä tapahtuvan ympärillämme, sodat, lapsiin kohdistuvat teot, sen mitä itselle on tapahtunut tai myös sen mitä itse on tehnyt muille. Tätä käsittelen Uudelleen kirjoitettu muisti -maalauksessa, joka on yksi avaintöistäni.

Pohjimmiltaan kuvissani on kysymys etsimisestä, josta C. G. Jung kirjoitti päiväkirjaansa 12. marraskuuta v. 1913: ”Meine Seele, meine Seele, wo bist Du? Hörst Du mich – ich spreche, ich rufe Dich.“ / Sieluni, sieluni, missä olet? Kuuletko minut – puhuttelen, huudan sinua.

Kaikki työt ovat kankaalle tehtyjä akryylimaalauksia, joista muutamia on täydennetty hiilellä.

Kati Parvia (Kati Parviainen)

INSKRIVET I MINNET

mina bilder talar jag om minnen. Livet som plockat ur en dagbok, men samtidigt om mänsklighetens minne. Uråldrigt, som inpräglat i pergament. Från dessa nedteckningar yppar sig äldre och äldre schakt. Djupare och djupare i gångna tiders gemensamma vetskap.

Minnet uppenbarar, men är också barmhärtigt. Hur skulle människan annars stå ut med allt, det vi vet om händelser omkring oss, krig, grymheten gentemot barn, det som hänt oss, eller det vi gjort någon annan. Detta behandlar jag i ett av mina nyckelarbeten Uudelleen kirjoitettu muisti / Det föränderliga minnet.

I mina arbeten är det i grunden frågan om ett sökande. C. G. Jung skrev i sin dagbok 12 november 1913: ”Meine Seele, meine Seele, wo bist Du? Hörst Du mich – ich spreche, ich rufe Dich“. / Min själ, min själ, var är du? Hör du mig – jag talar, jag ropar till dig.

Alla arbeten är akrylmålningar på duk. Till en del av dem har jag tillsatt kol.

Kati Parvia