Sivuston toteutus

LAURI SCHWANCK:
Öljy-temperamaalauksia / Olje-temperamålningar
30.5- 17.6.2012

tiedote / meddelande

Hiljaista valoa

Aina kun näyttely on ripustettu, on minulla jo seuraavien töiden teemat päässäni. Tuo ennakkoaavistus on myös toteutunut enemmän tai vähemmän sellaisena kuin sen olen mielikuvituksessani nähnyt.

Tätäkin näyttelyä varten minulla oli kymmenkunta aihetta valmiina ja myös visio.Heittäydyin innokkasti töihin, mutta nyt kaikki meni toisin. En millään saanut töistä sellaisia, kuin olisin halunnut. Kun yritin pakottaa ne taipumaan tahtooni, ne menivät pilalle. Olin jo perua näyttelyn. Sitten yhtäkkiä eräs työ tulikin yllättäen valmiiksi. Siinä missä piti olla kirkas oranssi, oli pohjaväriksi tarkoitettu murrettu vihreä. Siinä missä piti olla kiinteä muoto, oli eri tasoihin pyrkiviä väripintoja. Kohtasin uutta, outoa kauneutta. Otin valmistuneen työn kiitollisena vastaan.

Töitä alkoi verkkaiseen tahtiin valmistua muitakin, kaikki erilaisia kuin olin kuvitellut. Tietoinen minäni ei voinut vaikuttaa prosessiin mitenkään. Vähitellen tajusin; alitajuntani yritti ilmoittaa minulle, että olin menossa väärään suuntaan. Se otti ohjat käsiinsä.

Töitä ei valmistunut paljon, mutta niissä on hiljaista, salaperäistä säteilyä, Jotain ne yrittävät kertoa.Tällainen näyttely on taiteilijalle paras. Kaikki on auki, jossain töiden uumenissa on tulevaisuuden avain.

-------------------

Myöhemmin valmistui vielä muutama maalaus. Silloin vahvistui teema, joka oli mielessäni kytenyt. Tuntui tarpeelliselta kertoa metamorfooseista.

Ovidiuksen Metamorfooseissa jumalat leikkivät ihmisten kohtaloilla. Toteutettuaan tahtonsa, he muuttivat ihmisen toiseen olomuotoon. Katsoessamme yötaivaan loistavia tähtikuvioita tai kuunnellessamme ruokopillin surumielistä soittoa, muistamme iäti nuo vanhat tarinat. Kärsivä ihminen on saanut kuolemattomuuden.

Antiikin jumalat eivät armoa tunteneet. Itse uskon armoon. Sen symboli on valo.

Lauri Schwanck

***

Tyst ljus

Varje gång en utställning är upphängd har jag redan temat för mina nästa arbeten färdigt i mitt huvud. Den förhandsaningen har också förverkligats mer eller mindre så som den har sett ut i min fantasi.

Även för denna utställning hade jag ett dussin teman klara, och en vision. Jag började ivrigt jobba, men nu gick allting annorlunda till. Jag kunde inte på något vis få verken att se ut som jag ville. Då jag försökte tvinga dem, förstörde jag dem. Jag var nära på att ställa in utställningen. Sedan plötsligt blev en målning klar. Där som det skulle vara en grann orange färg, var en bruten grön. Där det borde ha varit en fast form blev istället färglager som strävar till olika ytor. Jag mötte en ny, konstig skönhet. Jag tog glatt emot de nya färdiga målningarna.

Flera arbeten började bli klara, alla olika än vad jag hade föreställt mig. Den medvetna jag kunde inte påverka processen på något sätt. Och sakta förstod jag; mitt undermedvetna försökte berätta för mig att jag var påväg åt fel håll. Det tog kontroll.

Det blev inte många verk klara, men de är fyllda med en tyst, mysterisk strålning. Någonting försöker de säga. En sådan här utställning är det bästa för en konstnär. Allting är öppet, någonstans i mitten av arbeten finns nyckeln till framtiden.

-------------------

Senare blev några målningar till klara. Då blev temat, som jag hade havt i mina tankar, starkare. Det kändes nödvändigt att berätta om metamorfoser.

I Ovidius Metamorfoser leker gudarna med människornas öde. När de fick sin vilja fram, förändrade de människan till en annan form av skepnad. När vi ser på natthimlens stjärnmönster, eller hör det sorgsna spelet av en vasspipa, kommer vi ännu ihåg dessa urgamla berättelser. Den lidande människan har blivit odödlig.

Antikens gudar kände ingen nåd. Själv tror jag på nåd. Dess symbol är ljus.

Lauri Schwanck

Curriculum vitae

Teosgalleria >>